Talvi ja lumen saartamat olotilat. Ei tässä muutakaan voi, vaikka kuinka talvea ja lunta rakastaisi, jossain vaiheessa alkaa pakostakin haikailemaan kevättä. Tällä hetkellä aika kuluu pitkälti kouluun, harrastuksiin ja kavereihin. Eikä näihinkään ole niin paljon aikaa kuin haluaisi. Kuviakaan en ole naurettavan pitkään aikaan ottanut, kaikista on akku loppu eikä niitä jaksa ladata - aivan liian raskasta ja aikaa vievää.
Kuitenkin mitään uutta ja ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kun pukeudun päätän farkkujen ja hameen väliltä, mekot ovat joko hienostelua tai löysäilyä varten. Yleensä farkkujen ja hameen päätös menee sen mukaan mikä nyt sattuu ensimmäisenä käteen, legginsit täältä mustan vaatekasan alta tai farkut johonkin nurkkaan heitettyinä. Paita päivän fiiliksen mukaan ja ainakin kaks musta villistä vielä päälle. Hiukset avaan yönjälkeiseltä nutturalta jos huvittaa ja harjaan jos ehdin. Meikki mahdollisimman yksinkertainen että sitä kestää kokopäivän, ripsaria käytän naurettavan harvoin.
Kaikkeen sitä haluaisi käyttää enemmän aikaa kuin on mahdollista; nukkua enemmän mutta herätä aikaisemmin valmistautumaan ja jos vaikka ehtisi syödäkkin jotain muuta kuin mandariinin ensimmäisellä tunnilla. Panostaa enemmän kouluun, mutta treenien jälkeen on aikaa vain pitkän matematiikan laskuille, jos nyt jonkun osaisi. Sen jälkeen pää on jo päivän jäljiltä niin täysi ettei vain millään jaksaisi avata sitä bilsan kirjaa ja kerrata tunnille käydyt asiat. Se siksi yleensä jääkin ja kone ja naurettava yksinkertainen ihmisten kaipuu voittaa ja keskustelu rauhoittaa muut asiat taka-alalle.
Ai mitä pitäisikö sitä joskus siivotakkin? Phyh, naurettavaa moinen. Tai oikeesti lukea niihin kokeisiin? Saati hakea kesätöitä?! Kuulostaa niin helpolta ja yksinkertaiselta, mutta se alottamisen tuska on ylitse pääsemätön.

Nyt reipastun! Kevään odotteluja! -takku