the blue sky

Inspiraatio on jännä juttu. Välillä se tulee mitä kummmallisemmista asioista, välillä se ei ole ollenkaan tullakseen. Ja yleensä se tulee juuri silloin kun ei oikeasti olisi aikaa, mutta kun ei ole mahdollisuutta pysyä pöksyissään ellei sitä toteuta.

Itselläni inspiraatio on ollut ihan hukassa. Kaikki energia on mennyt suorittamiseen tai liika miettimiseen. Viime viikonloppu on hyvä esimerkki tästä; kävin aamulla treeneissä ja loppupäivät makasin vain sängyssä ja olin. Ei vaan jaksanut yhtään mitään.

Olen miettinyt jo pidempään inspiraatiota yleisesti, ennen sain sitä katumuotisivuista, sitten muut blogit syrjäyttivät sen ja nyt sitä on tullut vaikka pöydällä olevasta suomi-englanti-suomi -sanakirjasta - jos on tullut. Tuntuu että katumuoti sivut ovat niin täynnä omaperäisiä asuja ettei niistä osaa enää keksiä mitään hienoa ja inspiroivaa. Tai jos löytyy niin mikään asu ei näytä hyvältä ilman korkkareita. Ja niitä minulta ei löydy. Ai no miksi? Koska vanhempieni mielestä ne ovat epäsopivia lukioikäiselle tytölle.
No miksi blogit sitten eivät enää inspiroi? Tuntuu että kaikki ovat löytäneet oman tyylinsä, ne kaikki jotka vuosi sitte vielä haparoivat ja olivat epävarmoja. Ja kaikilta ainakin löytyy se upean näköinen nahkatakki joka viimeistelee asun kuin asun. Missä se minun nahkatakki on? Omien hartioiden isontamisen/korostamisen pelosta vielä kaupassa.

Entä miten kummassa tekstin otsikko liittyy tähän kaikkeen? No ei kuule mitenkään. Se nyt vain tuli inspiraation purkeuksena. Fiiliksenä, että se on oikein. Se on hyvä!

Nyt on inspiraatiolle näkynyt pientä valoa tunnelin päässä; keksin sulat ja sain niihin pakkomielteen. Samoin kuin tein rakkaan simpukkasormukseni. Ja koristelut kisapukuuni. Mikä meni pieleen? Koulu ja koeviikko ja sen tuoma stressi... Plaaaah! Ja ensimmäinen koe on vasta keskiviikkona! Ja olen sentään PANOSTANUT tässä jaksossa. Paitsi matikassa. Ja mantsassa.

Tuntuu kuin myös vanhempien luono asuminen tukahduttaa intoani luoda. Aina pitää olla pirteä ja jotain. Ei saa laittaa musiikkia täysille ja vaan hyppiä, aina pitää olla siistiä ja pölytöntä. Tuntuu kuin tämä talo tukehduttaisi minua sisälleni kun en voi siirtää sohvaa miten haluan tai vaihtaa verhoja kun halua. Ja saada tummaa puuuta, mutta kuitenki vaaleaa. Oma rauha ja vapaus päättää puuttuu tai ainakin se tuntuu siltä.
Ja myöskin minut tuomittaisiin aivan täysin jos päättäisin myydä puolet paidoistani - joita en käytä - ja ostaisin tilalle jotain kalliimpaa ja parempi laatuisempaa, josta oikeasti pitäisin. Niinkuin monia muitakin, minua on inspiroinut (vou, niinhän se on!) Oi ihana turhamaisuus! -blogin Eevan shoppausfilosia, mutta jotenkin en ole onnistunut siinä, on aina vain ollut helpompaa ostaa se "ihan kiva" vaate. Tähän liittyy projekti täydellinen pitkähihainen (josta kuulette vielä lisää).

Oliko tekstilla päätä tai edes häntää? Päätä sinä, näin yömyöhään täydessä inspiraatiossa ei välttämättä aina onnistu!
Raikasta syksyn jatkoa!